Luolat | Pia Busk | Kieli: Tanska

Pia Busk (s. 1965) tekee kypsän debyyttinsä oudolla ja synkällä eepoksella: The Cave. Pia Buskilla on viittaukset kunnossa; ei ole sattumaa, että kyseessä on eepos, jotain niin vanhanaikaista, mutta jos luulimme, että sankarillisten saavutusten aika on ohi, se on täten kumottu.

The Grotto lainaa Illiadista ja Odysseiasta, mutta vapaassa lyyrisessä muodossa ja suurkaupungin alamaailman - lue: prostituution - kulisseissa. Täällä ihmiset pimeissä osoitteissa yrittävät keksiä rakkauden uudelleen, jossa hyvän ja pahan rajat hämärtyvät ja lihalliselle antaumukselle omistautuminen muuttuu kohtalokkaaksi.

Kahdessa rinnakkaisessa kappaleessa nainen ja mies, Lucy ja Mies viikatteen kanssa, kertovat kumpikin elämästään ja kokemuksistaan ympäristössä, ostajina ja myyjinä, ja siitä, miten nämä asemat purkautuvat ja teistä tulee toistenne läheisimpiä. Lucy ja Mies viikatteen kanssa kertovat, ei tunnustuksellisena kirjallisuutena, ei ollenkaan, vaan tyylitellyssä muodossa, surrealistisessa ja humoristisessa.

Figurerne gennemspiller teatralske forløb, de hygger sig med bl.a. hård sadomascokisme, men der skal hele tiden mere til, det kommer ud af kontrol og kulminerer, da manden vil redde kvinden ud.

Grotten er hverdagskost i strømmen af udgivelser sådan et efterår. Mennesket bliver meget lille, livet staves med småt, når man har sluppet sin skygge og begynder at svæve. Og man iøvrigt vejer de samme kilo. Man har den samme dødvægt. Så falder man tungt.

Én af Grottens bipersoner er Marianne Petersen, som sammen med sine to drenge blev offer for det tilfældige møde med Peter Lundin i juni 2000. Det er så alvorlige ting, Pia Busk tager under behandling, og man lige ved at tude, når man læser passagen om Marianne, og så er livet alligevel værd at leve, når det gøres med en sådan omsorg.