Vind in genom dörren | Kristian Leth | Kieli: Tanska

Kristian Leth on kaikkialla: radiomies, muusikko, filosofi, yhteiskunnallinen keskustelija - ja runoilija

Hän on täysin oma itsensä, niin lähestymistavassaan materiaaliin, radiomiehenä montaaseineen, äskettäin julkaistussa kaksoisteoksessa The Story of It All DNA-tutkija Eske Villerslevin sparraajana, kuin hyvin laajassa kiinnostuksen kohteessaan, joka ulottuu norjalaisesta black metalista kristinuskon kautta itsetuhoiseen puritanismiin sellaisena kuin se ilmenee ruumiin spekuloinnissa aikamme pyhäkössä, pyhissä yleiskuntosaleissa ja okkultismissa Haitissa

Hänen yhtyeensä nimi on osuvasti The William Blakes

Kristian Leth on myös runoilijana oma itsensä: hänen debyytistään, lähes minimalistisesta Landista vuonna 2002, Besværetiin vuonna 2008 ja Before and After Scienceen vuonna 2014

Hänen säkeistöissään on erityinen järjen tuoksu, tai paremminkin: niissä on vaatimus siitä, että keskustelua voidaan käydä mistä tahansa, jopa kaikesta, mitä emme ymmärrä.


The Wind in the Door on Kristian Lethin tähän mennessä kunnianhimoisin teos. "Aistii, että miehen elämässä on tapahtunut jotain, mikä on muuttanut sen perusteellisesti

Runoista on tullut pidempiä ja laajempia

Luonto on läsnä, mutta vain rekvisiittana; runoilija tekee löytönsä kulttuurikerroksissa - ja veressä, kirjaimellisesti, veressä, joka virtaa runoilijan suonissa, mutta joka myös joissakin painajaismaisissa kohdissa virtaa yli ja ulos maisemaan, ja jossa hän voi kävellä ja imeytyä

Samoin muistin kohdalla rajat hämärtyvät. Muisto lapsuudesta, jolloin minä itse on hyvin sairas ja hänen puolestaan rukoillaan, ei niinkään näytä viittaavan henkilökohtaiseen tai yksityiseen muistoon kuin yhteiseen alkukantaiseen kohtaukseen

Vinden ind ad døren minder mig visse steder om den irske digter Seamus Heaney, på en gang højstemt og konkret, universel og forankret i det lokale, Vejle Fjord etc. – Som bosiddende i New York er Leth mere provinsiel end nogen sinde. Men det er der en pointe i. Som det hedder i Historien om det hele er det åndelige liv lokal forankret. Han har hørt guderne le. – Hos Edith Södergran:

Menneskene ved ej meget om sig selv,
de tror, de er lige saa fattige som de viser sig i Livet,
de ved ej, at Guderne bor i deres Bryst ugenkendte.
Guderne ler, deres er Livet.
De kører i Vogne, med glødende forspand etc

– Og hos Kristian Leth:

Omkring Vejle Fjord ligger sollyset
over alting som en håndspålæggelse
en velsignelse, et helligt ord etc

Alt lader sig forstå – selv det, vi ikke forstår. For så

forst